Minä ja muna

Haluaisi olla askartelu-ihminen. Haluaisi osata tehdä nukkekotiin astioita, huonekaluja ja ihmisiä. Mielessäni pyöri sanonta "voit olla juuri sitä mitä haluat", kun astelin polleana askartelukauppaan. Tulkitsin sanonnan "voit olla askartelu-ihminen jos haluat". Tulkinta oli väärä. 

Päädyin ostamaan Fimo-massaa, sitä mitä facessa hehkutetaan olevan aloittelijalle paras. Hifistelijät toki olevan "peruskamaa, mutta ei sillä kovin tarkkaa työtä saa tehtyä". Ostin vain yhtä väriä, jotta pääsen edes alkuun. Fimo-massaa on maailman kaikissa väreissä, on glitterillä ja ilman ja miljoona erilaista, joiden hienonhienoja eroja en ymmärrä. Ostin siis valkoisen, sellaisen kivan perusvärin. 

Olisi pitänyt miettiä: mikä tässä maailmassa on valkoista, puhtaan valkoista? Pilvet, lumi? Nehän ovat kuin tehtyjä massa-askarteluun: Ostin valkoista massaa, ja nyt teen nukkekotiin pilviä.  Ei toimi. 

Lautaset! Ne ovat valkoiset. Olisi pitänyt miettiä myös toinen asia: vaikka kuinka peset kädet ja työvälineet, valkoiseen massaan tarttuu kaikki lika. Siinä vaiheessa kun sain ensimmäisen lautasen tehtyä valmiiksi siinä oli kiinni pöydän pinnalta tarttunut roska ja kaksi koiran karvaa. Tässä kohtaa meni ensimmäisen kerran hermot, ei tule lautasia tästä v***n massasta. 

Rauhoituin hetken, ja otin käyttöön googlen: "helppo diy fimo", ohjeita löytyi pilvin pimein, oli kakkua, kippoa, kinkkua, hedelmää, purnukkaa ja vaikka mitä. Ihailin ruudulta väriloistoa, joka oli maustettu fimon mainoksella "löytyy monissa väreissä", ja katsoin aneemista koirankarvojen peitossa olevaa omaa valkoista massaani. Tässä kohtaa meni toisen kerran hermot. 

KANANMUNA! Se on valkoinen! Muistin, että nukkekodissahan on pannu, joka suorastaan huutaa paistettua kananmunaa! Ei muuta kuin valkoista massaa lätyksi ja keltuainen... vittu keltuainen! Tässä vaiheessa meni kolmannen kerran hermot. Itkupotkuraivareiden keskellä tajusin, että ehjä kananmuna on kokonaan valkoinen, ja jos siinä on koirankarvoja, niin sanottakoon että ne on suoraan tilalta tulleita ja siksi vähän likaisia. 

Onnessani kierittelin sitten kymmenkunta kananmunaa. Koita siinä sitten tehdä 10 samannäköistä kananmunaa, ei ole helppoa. Lopputuloksena oli 10 eri kokoista ja eri muotoista kananmunaa, joiden pinnassa on roskia ja koirankarvoja. Ajattelin, että olkoon, ihan sama, kunnes muistin mittakaavan: munien koko olisi pitänyt suhteuttaa nukkekodin mittakaavaan 1:12. Miten helvetissä se sitten lasketaan psyk hoitajan lääkelaskutaidoilla??? Ensimmäiseksi mittanauha käteen ja ruokavarastolle mittaamaan oikeita munia. Seistessäni siinä mitta toisessa kädessä ja kananmuna toisessa kädessä, päätin luovuttaa. Ihan sama. Osa munista on s-kokoa, osa isompia, osa pienempiä. Nukkekodin munantuottaja on monimuotoinen. Ja saattaapa joukkoon olla eksynyt joku ankanmunakin. 

Puolitoista tuntia ja lopputulos on tällainen: 

En tiedä, koenko teeseitsekananmunista iloa vai sääliä. Pieni sisäinen askartelija houkuttelee minua ostamaan lisää fimomassaa, kaikissa se väreissä ja tekemään yhtähienoja nukkekotitarvikkeita, kun kaikki netinkäyttäjät tekevät. Pieni realistinen minäni pyörittelee päätään, ja odottaa kauhulla sitä sekamelskaa, minkä eri väriset, koirankarvojen peitossa olevat fimo-massat voivat saada aikaiseksi. 

Rouva E, wannabe askartelija