"Kun itse kasaa, saa sellaisen kuin kasaa"

En tiedä nukkekotiharrastuksesta vielä juuri mitään, mutta luulen, että yksi ensimmäisistä askeleista on nukkekodin hankinta. Meillä se tapahtui eilen. Porvoon vanhasta kaupungista löytyy hurmaava lelukauppa Riimikko, johon tulen tulevaisuudessa kantamaan 80% palkastani pienenpienien kahvikuppien ja jakkaroiden kiilto silmissäni. Riimikosta löytyy pienenpienten tavaroiden lisäksi nukkekoteja.

Olin jo etukäteen päättänyt, että isoin ostetaan. Vähän niinkuin kodinkin kanssa, ettei sitten ihan heti tarvitse muuttaa isompaan. Ja mitä isompi, sitä enemmän se vie tilaa, sitä enemmän se kerää pölyä ja sitä enemmän siihen saa uppoamaan rahaa. Riimikon isoin nukkekoti on nimeltään Jalava, ja sellainen siis piti saada. Kuten arvata saattaa, nukkekoti on koottava versio, jotta märkäkorvainen nukkekotiharrastaja pääsee heti koettelemaan kädentaitojaan ja hermojaan. 

Nukkekoti oli pakattu kahteen isoon pakettiin. Paketeista paljastui mitä ihmeellisimpiä osia, kaiteita, selkeitä katon palasia, muutama isompi ja pienempi suorakaiteen mallinen pala, hirveä kasa ruuveja ja ohjeet, joiden rinnalla Ikean ohjeet tuntuvat leikki-ikäisille tarkoitetuilta kirjoilta. Nukkekotiharrastajahan ei pienestä säikähdä, ei edes siitä, ettei oikeastaan tiedä mikä mikäkin pala on, ja miten ja millä se saadaan johonkin toiseen palaan kiinni siten, että se muodostaa eheän kokonaisuuden joka edes kaukaisesti muistuttaa nukkekotia. 

Raksa-ajan teräshermot käyttöön ja kimppuun! Onneksi apuna oli Herra E, jonka kanssa yhteistyössä jokainen pala löysi paikkansa. Mitä nyt yksi magneetti unohtui kiinnittää, 2 ja 3 kerroksen lattiat menivät keskenään sekaisin, ja edelleen ihmetyttää, millä helvetillä koristelistat kiinnitetään. Yhtä kaikki, yhden illan aikana nukkekoti kohosi kerros kerrokselta valmiiksi upeaksi kokonaisuudeksi. 

Puolisen tuntia nukkekotia vielä pyöriteltiin (ja kyllä, valitsimme pyörittelyyn kämpän ahtaimman nurkan), siirreltiin huonekaluja, mallailtiin, kokeiltiin ja ihmeteltiin, ja lopulta nukkekoti löysi arvoisensa paikan käytävältä, jossa kukaan ei voi olla kiinnittämättä siihen huomiota. 

Tämän lisäksi olen yrittänyt liittyä facebookin nukkekotiryhmään, facebookin nukkekoti kirppariryhmään, selvittänyt että nukkekotitarvikkeita myydään useassa eri nettikaupassa, ja jos kotimaisten kauppojen valikoimat eivät miellytä, ulkomaisia löytyy sitäkin enemmän. Olen miettinyt mikä huone on keittiö ja voiko nukkekodin vessa olla yhtä iso kuin olohuone, millä tapetit saadaan pysymään seinässä, miten taloon saadaan sähköt, onko olemassa tarpeeksi pieniä ja suloisia listoja täydentämään huoneiden kokonaisuutta ja millainen perhe taloon mahtaa muuttaa. Suurin ongelma on kuitenkin se, miten siedän keskeneräisyyttä, miten siedän, ettei jokainen huone ole heti valmis, ja sitä, että kyseessä on parhaimmillaan ja pahimmillaan koko elämän kestävä projekti. 

Rouva E