Kirjat vol 1

Ai että mikä riemu syntyy, kun saa ihan itse askarrella paskarrella nukkekotiin jotain! Ihan itte tein, ja sen on näköisetkin. Ihan sama, olen todella ylpeä tuotoksistani. No miten tähän oikein on tultu? Tarina alkoi kun kuulin facebookin nukkekotiryhmästä...

Nukkekotiryhmä sisältää kaikkea mahdollista liittyen nukkekoteihin. Jäsenyyteni ryhmässä on ollut monivivahteinen: ensin innostuin, että ehkäpä löydän täältä kohtalotovereitani, sitten masennuin kun kaikilla (KAIKILLA) oli niiiiiin hienot nukkekodit, ja oli ihan itse askarreltu "pienenä iltapuhteena" moccamasterin kahvinkeitin ja kahvipavut suhteessa 1:12, oli tehty nukkeja, kokkeja, pyssyjä, myssyjä, oli isoja, pieniä, pienenpieniä, vähän isompia, taloja, tupia, huoneita, kartanoita. Löytyi muuten jopa ruumishuone (josta sain pari ihailtavan sairasta ideaa omaan nukkekotiini). Kolmannessa vaiheessa päätin rauhoittua ja ottaa iisisti. Ei oo pakko tehä itte. Ei oo pakko jos ei taho. Ei oo pakko jos ei osaa. Ja jos haluaa niin saa. Mut ei oo pakko. 

Löysin ryhmästä videon "helpot kirjat", johon tarrauduin heti. Nukkekodissani ei ole ensimmäinenkään huone valmiina, mutta kyllähän nukkekodissa pitää kirjoja olla! Kirjojen teko oli videolla helppoa kuin heinänteko, katsokaa vaikka itse: https://youtu.be/5TClrIE4ShM

Sopiva lehti löytyi helposti, historia-lehden vuosikerta useammalta vuodelta pääsisi uusiokäyttöön. Sitten vain välineitä etsimään. No ei oo ompelijan alustaa, ei oo askartelualustaa, ei oo kirurginveistä. Mutta löytyi muovinen leikkuulauta ja iso mattoveitsi. Ne, ja iso annos puhdasta askartelutahto riitti, ei voi tulla huono lopputulos. Ja ei tullutkaan. Siinä missä videon nainen rauhallisesti viilteli paperia, Rouva E ruttasi mattoveitsellä historialehteä armottomalla kädellä pienemmiksi osiksi. Ulkopuolinen tarkkailija oli sitä mieltä, että jonkunlaiset hanskat olisivat olleet paikoillaan, mutta amatöörit ne sormensa teloo! 

Lopputuotoksena syntyi siis monta pientä kirjaa! Osa on vinoja (runnominen ei ollut se paras tekniikka), osa vähän liian isoja, osa pieniä, yhtäkaikki, kaikki ovat kirjoja! Näistä kirjoista tulee ylläri ylläri, keittokirjoja. Kirjat saavat siis päällensä vielä pienenpienet kannet ja selkämykset. Ehkä vuoden kuluttua, kun seuraava paskarteluperspiraatio iskee. 

Mutta... Katsellessani kirjoja tarkemmin, löysin talon tulevista asukkaista jo pienen huolestuttavan ennakkotiedon. Tätä varten pitää ehdottomasti saada pienenpieni pönttöuuni, koska tämä kirja menee sytykkeiksi, ja talon väelle kerrotaan pienenpieni valkoinen valhe, että kirja on ilmeisesti kadonnut muuton yhteydessä. 

Rouva E